Puun alta, Saab 9000 CS

Tammikuussa ostettuani ensimmäiseksi autokseni Saab 9000 CSE:n. Alkoi Saabit enemmänkin kiinnostamaan. 2.0 vaparikone oli tietysti erittäin käyttövarma, koska kilometrejä oli vasta vähän. Alkusyksystä osui sitten nettiautossa silmiin Hattulassa myynnissä ollut 2.3T CS. Alunperin Ollin kanssa harkitsimme auton ostoa puoliksi, mutta osittain myyjän epäaktiivisuuden vuoksi homma meni puihin. Mutta auto jäi edelleen nettiin...
  Muutama viikko jälkeenpäin oli Saabistien ratapäivät Ahvenistolla, jonne oli tottakai päästävä katselemaan. Omalla autolla ei vielä päästy, kun ikää ei riittänyt, mutta paikan päälle oli päästävä. Lähdinkin radalle Pappani kanssa, joka myös on innokas autoharrastaja ja myöskin entinen SAABISTI. Ratapäivillä katsellessa muiden menoa alkoi tottakai myös itseä kutittelemaan josko olisi kuitenkin tuo himoittu turbo Saabbi omistuksessa. Papan kanssa hetken juteltua muistin sitten Hattulassa myynnissä olleen auton ja samana iltana sovimme jo tulevamme autoa katsomaan.
  Alunperin tarkoituksena oli ainoastaan ostaa auto penkkien ja vanteiden vuoksi. Tarkoitus oli laittaa nahkajakkarat omaan tonnariin ja katsoa josko toisen Saabin saisi joskus käymään. Autohan oli nimittäin seissyt vuoden verran puun alla vedet ja öljyt sekaisin. Ikinä ei kyllä ole ollut yhtä kovaa "sika säkissä" fiilista kuin auton ostohetkellä oli. Mutta koska saimme neuvoteltua hinnan kohdilleen, päätimme kuitenkin ostaa auton. Seuraavana päivänä auto hinattiinkin jo talliin ja ruvettin pohtimaan mitä seuraavaksi. Yllätys yllätys ei tyydyttykkään vain irrottamaan penkkejä vaan kone oli avattava ja katsottava mitä se oli syönyt...

Tästä lähdettiin liikkeelle. Arvuuttelun varassa oli, saataisiinko koko vehjettä ikinä käyntiin.

Venttiilikoppa irti. Onneksi ei ruostetta näkynyt. Vettä kyllä oli senkin puolesta.

Jaon kanssa kun ei ole niin tarkkaa, niin sen voi laittaa kiinni vaikka nippusiteillä!

 

Kansi lähti kunnostettavaksi Hämeen dieseliin. Samalla haettiin varaosavarikolta yläpään tiivistesarja.

Kyllä tuli puhdas. Kyllä kelpas laittaa takasin paikalleen. Melkein kun uus!

Venttiilikoppaa ja sytytyskasettia vaille valmis.

  Kun lopulta kone oli jälleen nipussa päästiin kokeilemaan käynnistystä. Ja kas kuinkaan ei lähtenyt käyntiin. Päätimme muutaman starttauksen jälkeen luovuttaa ja pohtia seuraavana päivänä lisää. Koulupäivän aikana sainkin sitten viestin, että Saab lähti hienosti käyntiin. Bensan lisääminen oli auttanut kummasti... Ja hommaa jatkuu toki tästä, mutta tähän on varmaan tämä pätkä hyvä lopettaa.